Tuomitaan kirjoittaja!!![?]!!

Monet analysoivat ihmisen olemuksen sen perusteella, miten he puhuvat tai kirjoittavat. jos kirjoitetaan tällee lapsellisesti, isot alkukirjaimet unohtaen ja sit käytetään söpöhymiöitä, niin leimautuu niinq aika tyhmäx. XD

Our lady of the cow parsley / Elisabeth Sonrel

Sitten, jos kirjoittaa sivistyssanoja käyttäen, pitkiä lauseita viljellen, kielikuvia sormeillen, huumorilla höystäen, kauan aikaa velmuillen ja miettien sitä, kuinka lauseesta saisi vielä värikkäämmän; saattaa saada ansaitut tykkäykset. Tai sitten leimautuu neuroottiseksi tiedenörtiksi, joka kyllä näyttää tietävän mistä kirjoittaa, mutta siitäkään ei voi olla enää aivan varma, koska viesti hukkuu piilomerkityksiin, erikoisuuksiin ja ehkä omaan epävarmuuteen.

Itse syyllistyn kaikkeen edeltävään ja muuhunkin.

Tykkään leikkiä eri tyyleillä ja eri kanavissa saa mielestäni kuulostaa erilaiselta.  Riskejä siinä on. Mutta jos ei hirveesti välitä siitä, mitä joku saattaa ajatella tai että sinut ymmärretään väärin niin bring it on. Varsinkin jos on vähääkään ristiriitaisuuksiin viehättynyt. Niinkuin minä.

Plus, silloin kun ei oo aina samanlainen niin kukaan ei voi tietää seuraavaa siirtoasi. Se toimii myös piilopaikkana.


Kuvaileva / neutraali ja sovitteleva - oma tyylini kirjoittaa ja olla

Eräs ihminen valitti minulle kerran jostain asiakaspalveluun liittyvästä jutusta. Vastasin tuomalla esille myös toisen puolen aiheeseen. "Miksi sun pitää aina olla noin neutraali." Oli sen toisen reaktio. Ehkä siksi olen neutraali, että mulla on huonoja kokemuksia ihmisistä, joita mä oon suututtanut. En tiedä. Itsesuojeluvaistoa. Ehkä? Kuvaileva kirjoitustyyli on neutraali ja esimerkiksi kvalitatiivisessa - eli laadullisessa - tutkimuksessa keskeistä, sillä se ei ota arvoroolia. Tämä perspektiivi vain kuvailee asioita, objektiivisesti, jostakin suunnasta

Kuvaileva: "Punainen ja pyöreä omena." verrataan sitä vaikka mielipiteeseen: "Omena on hyvää."

Kumman luulette aiheuttavan enemmän känää?

Tieteellinen

Olen yhteiskuntatieteilijä. Mutta pyrin yliakateemisuudesta eroon erilaisin keinoin myös tieteellisessä kirjoituksessani. Yksinkertaistamalla. Tutkimusteni teoria, jota luen ja käytän ja jota rakastan, on vaikeaa. Ja se on avautunut minulle vuosien saatossa. Lukemalla. Paljon.

Tämän - tai näiden - ajatusjärjestelmien selittäminen yksinkertaisesti on haaste ja samalla se on kysymys: saako niin tehdä? Saako filosofiasta kirjoittaa söpösti? Aurinkoisesti? Lapsellisesti? Luen usein Foucaultia. Olen yrittänyt päästä siitä / hänestä eroon, mutta palaan siihen aina. Viimeksi kirjoitin Foucaultista ohjelmointikielentapaisesti. Teknisesti. Se oli ihan hauskaa... Omasta mielestäni.

Fleur des Serre / Elisabeth Sonrel

Kirjoittamis- sekä ilmaisutapojen vaihtelun pohdiskelu on se tieteellinen ongelma jonka olen itselleni nyt asettanut. Saanko olla vaihteleva? Ja mitä seuraamuksia tai riskejä siihen liittyy?

Mutta lopulta, silloin kun haluan tulla ymmärretyksi, oma  "tieteellinen tyylini" on yksinkertaista ja sovittelevaa. Kai varovaistakin.

Analysoiva

Analysoidessa asioita minulle nousee karvat pystyyn. Pelkään väittää asioita. Etsiä niitä karmivia syitä ja seurauksia. Se on minulle todella haasteellista, koska sitten aina tappelen itseni kanssa niistä väitöksistä ja löydän tapoja kyseenalaistaa omat väitteeni. Tämä on se vaihe, johon minulla uppoutuu tutkimuksissakin aina eniten aikaa. Väitteeni ovatkin monesti luokkaa: "Tämä johtuu kaiketi siitä, että se toinen asia ei välttämättä ollutkaan aivan näin.". Eli ne väitteet ovat taas tosi varovaista. Riskinä se, etten lopulta sano yhtään mitään.

Mikroskooppinen

Tämäkin on kiva. Mitä pienemmäksi mennään, sitä vähemmän ihmisillä on sanottavaa vastaan. Miksi? No siksi, että jos sinä tiedät kaiken kalastusmenetelmistä 1960-luvun Suomen Ylämaalta niin harvassa on ihmiset jotka kehtaavat väittää vastaan. Tietoutesi aihealueesta on jo niin pieneen alueeseen puserrettua, ettei kukaan tiedä siitä mitään. Tämäkin tapa on turvallista. Valitkaa pieni tutkimuskohde ison sijaan. "Olkaa pienten ja mikroskooppisten asioiden asiantuntijoita, sillä tulette olemaan ainoita sen alueen spesialisteja" - sanoi eräs ystäväni joskus.


Vertaileva

Vertaileva näkökulma ja kirjoitustapa on hyvin suosittu. Tässä pitää olla alunalkaen vastakkainasettelu jo hyvin selkeä. Esim. Musta ja valkoinen. Sovitaan, ettei ne vaan ole "sama asia". Ja sitten aloitetaan vertailu. *haukottelee* Hieman tylsä. Mutta toimiva.


Historiallinen

Oma lempparini neutraalin kanssa. Historia nyt on vain jotenkin ihan älyttömän mielenkiintoista. Miten hirttorangaistuksesta on länsimaissa siirrytty vankiloihin? Vankiloista rengastamiseen? Kovista kurillisista menetelmistä itsekontrolliin?! Aah.. Paljon aiheita.

Aurinkoinen

Saako yhteiskuntatieteilijä olla aurinkoinen? Voisin lanseerata uuden koulukunnan. Seuraavaksi voisinkin tehdä bibliografisen postauksen aurinkoisista yhteiskuntatieteilijöistä ja filosofeista. Aurinkoisella en tarkoita, että he hymyilisivät kuvissa tai näkisivät kurjien asioiden positiiviset puolet. Aurinkoisuuden voi liittää kritiikkiin ja se on itseasiassa paljon voimakkaampi ase kuin synkkä kritiikki, sillä kritiikki on onnistunut piiloutumaan sinne aurinkoisuuden taakse, jota taas massat ehkä helpommin seuraisi. Jep. Kukaan ei ymmärrä mitään. Ehkä mä kirjoitan tästäkin joskus vähän paremmin.


Kieli-mix

Mun suomen kieli on hassua. Mä tiedän sen. Sori. Siihen sekottuu kielioppispesifisiä reffejä ja makuja muista kielistä, eikä aivoni ole tarpeeksi kodifioitunut erottamaan niitä enää toisistaan. Ehkä tääkin on sitä omaa tyyliä? Vähän se on paikoitellen noloa, mutta ei voi mitään. :)

Jokainen meistä on erilainen kirjoitus- ja ilmaisutyyliltään aina kanavien mukaan. Mutta turhan usein olen huomannut myös sen, miten helposti ihmisiä tuomitaan muutamien hassujen rivien perusteella. Sitten kun siitä huomauttaa, sanotaan, että sen toisen olisi pitänyt olla varovaisempi mitä kirjoittaa.

Minusta me ollaan nyt sellaisessa yhteiskunnallisessa ja maailmanlaajuisessa tilanteessa, että tarvitaan enemmänkin rohkeita kuin varovaisia kirjoittajia.


Peace!

Sonja