 |
| Tuomas Puikkonen (Kuva: Riikka Naumanen) |
Metsän siimeksessä tumma ja suuri hahmo liikkuu sulavasti. Joku välkähtää sekunnin murto-osan ajan. Sitten se katoaa.
Se hahmo on Tuomas Puikkonen.
Tuomas on taitava SuomiLARP -genren valokuvaaja. Vuodesta 2010 asti hän on toiminut roolipelien fotografisena ikuistajana. Tuomas nappaa pelin aikana parhaimmat kuvat silloin, kun et itse sitä huomaa. Hän zoomailee ja tarkkailee sinua jonkun puun takana ja...
*Psädäm*
Kuvat tallentuvat osaksi 4000:n kuvan kollaasia.
Törmäsin Tuomakseen Halat Hisar -larpissa Mikkelissä ja nappasin hänet haastateltavaksi ennen peliä.
Sonja: Mistäs kaikki oikein alkoi?
Tuomas: Ensimmäinen kuvaamani larppi oli Neonhämärän 8. peli syyskuussa 2010. Lähdin mukaan hataralla konseptilla. Ilmoittauduin alkujaan avustajaksi (npc) peliin ja samalla kyselin olisko pelinjohdolla tarvetta valokuvaajalle. Päädyin lopulta Herttoniemen teollisuusalueelta sateisen keskustan kautta Hesperian puistoon ja lopulta kärkkymään kuvattavia Valtsikan sisäpihalta, josta avautui hyvä näkymä viereiselle Liisankadulle.
Pelin kuvat onnistuivat hyvin. Herttoniemen teollisuualueelta ottamani peikkokuva (alla) päätyi lopulta vuoden 2012 Suomen Solmukohdan (pohjoismaalaisten live-roolipelaajien vuosittainen konferenssi) yhden Solmukohta-kirjan kansikuvaksi.
T: Vuosi ennen ensimmäistä kuvaamaani larppia olin käynyt katsomassa ja valokuvaamassa Sysikuun Glorian keikan. Tämä keikka oli siitä erikoinen, että yhtye koostui Neonhämärän hahmoista ja yhtyeen lisäksi osa kuuntelijoista oli in-game*. En vielä silloin lähtenyt mukaan [larppaamiseen] mutta ajatus kypsyi vuoden aikana.
T: Yliopiston ja yhdistyksen järjestämissä larpeissa oon larpannut, mut aika vähän on tullut pelattua. Et enemmän toi valokuvaaminen tuli siitä, et olis kiva, että pääsis jotenkin siihen skeneen mukaan.
"...se on lähtenyt siitä, että on halunnut valokuvata ihmisiä. Mä tykkään valokuvata ihmisiä silloin, kun ihmiset ei huomaa. Koska kun taas kuvaa ihmisiä silloin, kun ne huomaa niin niiltä ei saa järkeviä ilmeitä."
S: Okei. Nii justiin. Eli se on siitä sitte lähteny se idea.
T: Joo. Ja Neonhämärä oli aika pitkä kampanja. Aika kiva kampanja.
 |
| Neonhämärä 2012 |
S: Mä mietin ite sitä, ku oon kuvannut omaa pöytäroolipelikamppista nii miten ihmiset muuttuu kun on kamera. Jotku vähän niinku pakenee sitä kameraa - toiset taas mielellään näkyy ja katselee sit itseään jälkikäteen. On hyvä olla valokuvaaja paikalla, niin jää peleistäkin sitten konkreettisia muistoja. Musta se on tosi kiva. Sitä mä ehkä mietinkin sussa, että onks se .. Tai sä pääset sitä [valokuvauksen] kautta osaksi sitä peliä sitten jotenkin laajemmin. Tavallaan.
T: Mä tykkään valokuvata ihmisiä silloin, kun ihmiset ei huomaa. Koska kun taas kuvaa ihmisiä silloin kun ne huomaa, niin niiltä ei saa järkeviä ilmeitä. Tai on ihmisiä jotka osaa poseerata, mutta on hyvin paljon ihmisiä jotka eivät osaa. Ja sitten se mallin ohjaaminen ei oo sellasta mitä oikeestaan haluis tehdä.
T: Nii tää on lähteny siitä, että on paljon ihmisiä joita voi kuvata, sillon kun niillä on jotain muuta tekemistä ja sit pääsee tutustumaan larppiin kokonaisuutena. Pääsee liikkumaan mihin tahansa, pääsee seuraamaan ryhmittymiä ja olla paikalla niin kun paikoissa, joissa pelinjohtokaan ei pysty, koska pelinjohdolla ei ole mitään syytä olla siinä paikassa, esim. jossakin pienessä huoneessa - muutaman pelaajan kanssa. Ja sitten muilla hahmoillakaan ei ole mahdollista mennä sinne myöskään, koska ei niilläkään oo tai niillä on vielä vähemmän syytä olla siellä.
T: Valokuvaajana on päässyt tekemään näihin paikkoihin siistejä juttuja ja myös olla niissä surullisissa ja semmosissa niinku "pienen porukan intiimeissä tilanteissa" mukana, jota toivottavasti tänä viikonloppuna tulee olemaan.
S: Apuaa...!
T: Koska...No. Sadan hengen fantsupelit on erilaisia, niissä on hienoja pukuja.. Mut..
S: Okei. Nii just.
T: Tai semmosia, kunnon.. Mä tykkään eniten rakentaa tarinoita kuvilla. Tarinoita pystyy rakentamaan eniten jos on niinku vähän pelaajia tai paljon aikaa.
 |
| Halat Hisar 2013 |
S: Joo. Eli niinkun inkluusio tai siis sinä sisällät itsesi kertomalla tarinaa ja luot sitä. Niin se on niinku se mitä sä tiivistäen teet.
T: Joo.
S: Mä katoin niitä vanhoja 2013 Halat Hisar -liveroolipelin kuvia. Ne on sun ottamia. Niin siellähän on just niistä kuulustelutilanteista. Oliks ne sitten yöhön sijottuvia? Tai miten sä pääsit sinne? [Niihin tilanteisiin] Miten tiesit, että siellä tulee tapahtumaan jotain? Olit sä jossain ikkunassa vai.. Olitko vaan siellä paikalla ja pelaajat ei nähnyt sinua?
 |
| Halat Hisar 2013 |
T: Mä olin siellä paikalla, kun pelaajat vietiin. Mut mä en nyt ota tähän tarkemmin kantaa. [Nauretaan. Yritin vähän urkkia, mitä tulevassa omassa pelissäni tulee tapahtumaan.]. Se mitä tulee tapahtumaan huomenna, niin mä vaan nautin siitä, koska...
S: Ehkä se oli enemmän se.. Et mä mietin sitä, et jos siellä on pieni huone. Ja se kuulustelutilanne. Niin miten semmonen valokuvaajan läsnäolo muuttaa sitä tilannetta. Mun ei tarvi tietää, mitä siellä tapahtuu, vaikka ehkä yritinkin vähän sulta metsästää sitä.. [naurua]
S: Mutta että, ootko sä jossain sellaisessa paikassa, ettei se pelaaja näe?
T: Mä oon selkeesti näkyvillä, jos on pieni huone. Siel ei oikee pääse mihinkää. Mut mun ajatus on ollut pitkälti se, että jos esimerkiks kohtaus kestää 10 minuuttia. Tai kuulustelu voidaan luokitella kohtaukseksi, niin voin olla minuutin sisällä. Kuvata sitä kuulusteltavan ilmettä ja sit lähteä pois.
T: Tai jos tietää, että tästä on tulossa mielenkiintoinen, esim. "nyt tässä Halat Hisarissa, että voi olla, että lyödään kuulusteltavaa", niin sitten oon pidempään. Mutta saattaa olla, että nojailen jossain nurkassa mahdollisimman kaukana.
T: Mut yleisesti, jos on enemmän tilaa ja haluan ottaa laajakulmaisia kuvia läheltä, niin yleensä oon siinä tilanteessa hetken aikaa. Ja siirryn sitte eteenpäin.
S: Mikä on kuvaajalle ideaalitilanne larpissa? Mistä sä innostut? Tai sulle tulee semmonen niinku.. Siis henkilökohtaisesti, mistä sä tykkäät?
"Kun ihminen on iloinen, ihminen voi nauraa. Mutta ihminen nauraa yleensä
jonkun 10-20 sekuntia. Minuutti on jo pitkä nauru. Ihminen saattaa olla
sen pari minuuttia hyvinkin iloinen. Mutta se ei jaksa pitää sitä
iloisuutta yllä."
T: Tällä hetkellä tykkään eniten semmosesta melodramaattisista tarinoista. Tai siis. Mä tykkään ihmisistä jotka itkevät. Tai näyttävät kurjilta. Koska niistä saa rakennettua sitä tarinaa paljon pidemmälle.
T: Kun ihminen on iloinen, ihminen voi nauraa. Mutta ihminen nauraa yleensä jonkun 10-20 sekuntia. Minuutti on jo pitkä nauru. Ihminen saattaa olla sen pari minuuttia hyvinkin iloinen. Mutta se ei jaksa pitää sitä iloisuutta yllä.
 |
| Taivaan Saaret 2015 |
T: Mut ihminen voi istua kivellä tunninkin itkemässä. Ja siitä saa paljon enemmän materiaalia. Oon paljon tehnyt sitä, että mä en lähde ottamaan kuvaa siitä, kun jotain ihmistä lyödään, koska se lyöntitilanne on niin nopea. Mutta sitten että, miten se jatkuu. Niin siitä voi ottaa ja saakin paljon puhuttelevampia kuvia.
T: Mut yleisesti siis, tykkään ehkä eniten kuvata tilanteita jotka ovat vakavia ja joista tulee semmonen hyvin realistinen kuva.
 |
| Taivaan Saaret 2015 |
S: Niin. Luulen, että moni tulee niitä tunteita tänneki hakemaan. Mitä ei välttämättä arjessa sitte..Kohtaakaa. Okei. Miten sä valmistaudut?
T: Mä valmistaudun yleensä aika huonosti. Vois olla paremmin perillä siitä mitä hahmot tekee ja mitä ne on. Välillä tulee vasta siinä vaiheessa, kun editoi niitä kuvia niin tulee yhdisteltyä asioita. Mut se on myös vähän semmonen, ettei pelinjohto tai ei itse aina tajua, että saattaa olla pelaajilla joku facebook-ryhmä ja mä päädyn sinne vasta samalla viikolla, kun se peli on. Ja näin mulla taas ei ole informaatiota hirveesti mistään.
T: Et jos on muutaman tunnin kaupunkipeli, niin sitten tulee otettua vähemmän kamoja [valokuvaamisessa käytettyjä teknisiä laitteita] mukaan. Mut sit jos on tällanen viikonloppu toisaalla, niin sitten voi ottaa enemmän kamaa mukaan.
S: Totta. Kysytkö sä pelinjohdolta valmiiks, että onko joku tietty hahmo jota kannattaa seurata tai joku tietty tilanne, joka olis tulossa, jossa pitäs olla tiettyyn aikaan? Vai meetsä sitte ihan oman mielesi mukaan mielivaltaisesti [hymyilyä] minne haluat?
T: Jotain on joo. Ja sitten ihmiset voi myös itse tulla sanomaan, jos niillä on jotain. Ja ihmiset onkin tehneet niin, että "hei puolen tunnin päästä olen menossa lyömään tuota ihmistä tai olen kosimassa tuota ihmistä tai jotain muuta" - niin sillon on paljon helpompi valmistautua. Mä luulen, et Halat Hisarissa saan jonkunlaisen aikataulun, että mitä tulee tapahtumaan. Viime Halat Hisarissa [2013] kävin kertoo sotilaille, että kannattaa mennä tonne sisälle.. Et siel tapahtuu jotain. [naurua]
S: Niin joo, luomassa draamaa. Hui. Ihan hyvä. [hymyilyä].
[Hiljaisuus]
T: Mut joo. Mä voin sit vaik purkaa sulle myöhemmin viel tekstimuodossa jotain.
S: Ei tää oli tosi hyvä. Kiitos. Mä luulen, että tää oli tässä. Yritin pitää normaalia parin minuutin hiljaisuutta tässä, kun sieltä saattas tulla vielä jotain. [naurua] Mut ei. Kiitos paljon Tuomas.
* In-game on roolipelikäsite, joka tarkoittaa, että pelaaja on sisällä hahmossaan: eli pelaa. Kun ollaan "off-game" on pelin sisäisestä maailmasta jo siirrytty normaaliin elämään.
Kaikki kuvat: Tuomas Puikkonen
Lisää Tuomas Puikkosen kuvia:
Tuomas Puikkonen / Flickr
Alla kuvia erilaisista live-roolipeleistä by Tuomas Puikkonen.
 |
| Jokisillan majatalo 2016 |
 |
| Jokisillan majatalo 2016 |
 |
| Jokisillan majatalo 2016 |
 |
| Jokisillan majatalo 2016 |
 |
| End of the line 2016 |
 |
| Täydellinen ihminen 2015 |
 |
| Täydellinen ihminen 2015 |
 |
| Kujakeijubileet 2015 |
