"My most epic fail ever was to fall head over heels in
love with my in-game love interest."
[Anonymous, Knutepunkt book 2017]
Havuaidan raoista pilkahteleva laskeutuvan
auringon valo vilisee kilpaa askeleitteni kanssa. Puristan hameen etuhelmaa nyrkeissäni, jotta juokseminen olisi helpompaa. Koiranheinä ja
timotei suhahtelevat ohi ja kutittelevat häiritsevällä tavalla paljaita reisiäni. Yhtäkkiä toinen jaloista solahtaa liukkaaseen mutakuoppaan.
Käännän katseeni taakse ja näen kymmenen sotilaan lähestyvän minua. ”Pysähdy!” Kuuluu käskevä ääni. Hengästyneenä nappaan keuhkoihin lisää ilmaa ja jatkan juoksua.
Niin kovaa kuin pääsen! Lopulta joudun hyväksymään, että jään
kiinni. Hetkeen en tiedä mitä tapahtuu, tiedostan vain kaatuvani maahan ja
minun käsivarresta otetaan reippaalla otteella kiinni, hetken mielijohteesta
sylkäisen tätä tuntematonta ihmistä naamaan.
Oma nyrkkini nousee sekunnin
murto-osassa otsalleni off-gamen merkiksi: ”Sori! sori kauheesti! Oliko liian hc?!” Kysyn
poikaraukalta, joka on silmissäni muuttunut hurjasta sotilaasta säikähtäneeksi
1900-luvun alkupuolen sodankäyntiä pelaavaksi live-roolipelaajaksi
Kirkkonummelta. ”Ööh. Ei ollu! Ei se mitään..” Poika vastaa vaivaantuneena.
Mun epic fail oli tämä.
 |
| "Impulsiivinen: nolo moka" |
Sylkeä meni pojan silmään ja
poskeen. Sitä oli joka puolella. Kaivoin sotahoitajattaren laukkuani ja aloitin pahoittelevan hinkkauksen löytämälläni sideharsoriekaleella. Pahimmat vetisen bakteeriset ureaeritteeni sain nopeasti pois solttupojan poskelta. Muut pelaajat ympärillä
nostivat katseensa kohti taivasta, toivoen kai jotakin muuta nähtävää, jotta oma immersio ei kärsisi.
Peli jatkui. Silloinen
poikaystäväni sitoi minut paaluun ja sotilaat kantoivat kylään. ”Peli loppui!”
kuului kylän keskeltä. Minä olin 16-vuotias juuri aloittanut nuori larppaajan alku Veikkolasta ja
punainen kuin omena laskeutuessani alas paalulta.
Istuin pelin jälkeen ison mustan
ladon heinäpaaluun nojaten, sydän pamppaili vieläkin pelinjälkeisestä
jännityksestä – sillä tämä oli ollut syljestä huolimatta erittäin hyvä larppi! Taisin
syödä kourallisen samettipussin sisään
nahistuneita rusinoita ennen kuin uskalsin muiden pariin debriefiin. Muut
olivat jo todennäköisesti unohtaneet koko jutun, mutta minä tulisin muistamaan tämän. Narisutin
ladon ovea auki ja lähdin kädet puuskassa itseäni varjellen muiden kanssa
saunaan ja uimaan.
 |
| "Seinäruusu: liian ujo" |
Aikuistuessa noloudet ja eeppiset
failit liittyvät lähinnä epäonnistumisiin pelin taustamateriaalien kuten hahmon
ja maailmainfon sisäistämisessä. Larpissa saattaa tulla hetki, kun et enää
muista oman hahmosi nimeä. Jos joku sitä kysyy, voit vastata: ”Pitäisihän sinun
nyt se tietää!” Tai ”mitä se sinulle kuuluu?”. Taivaan Saarissa piraattifurieerihahmoni nimi oli Hrian Hreneh ja voi että, olin välillä Hirian, Välillä Hrain
ja kaikkea siltä väliltä! Muiden pelaajien toimesta tosin. Tärkeä
yksityiskohta..
Joskus eeppinen moka liittyy
tilanteisiin, joissa joku tulee ennen itse varsinaista peliä esittäytymään
kontaktinasi ja sinä et siinä hetkessä muista kuka on kyseessä. ”Ai oot mun
opiskelija?” Fail!
Myös hetket, jolloin huomaamatta
oletkin pelaamassa jonkun toisen juonia auki ovat vähän kiusallisia, mutta sitä
sattuu. Ne eivät ehkä ole epic fail -osastoa, mutta tuntuvat ikäviltä. Vein
joltakin pelillisen hetken! Damn! Miten mä korvaan sen?!
 |
| "Häpeä: Liian esillä" |
Seksin mallintaminen pelissä on mulle myös äärimmäisen vaivalloista ja hankalaa. Varsinkin, kun elän monogamiassa niin se ei tunnu hyvältä idealta, vaikka se tapahtuisi vain kielen tasolla. ”Tää koskisi nyt sitä sinne ja se tuntuisi siltä ja tältä.” Ei ole mun juttu ja voin kuvitella, että tulevaisuudessa, jos joudun tällaiseen tilanteeseen, saan yhden keissin lisää tälle minun epic-fail-bucket- listalleni. Siinä lukisi: ”Jähmetyin vaivaannuttavaan hymyyn ja päästin hätäpierun, kun toinen pelaaja ehdotti Ars amandia.
Toiselle tämä taas saattaisi olla maailman luonnollisin asia! Tuo ihana kulttuurin luoma ja opittu häpeän tunne. Mistä se alkaa?
Mikä on ollut sun epic fail
jossakin larpissa tai pelissä?
Inspiraation lähteenä omien failien jakoon toimi tämän vuoden solmukirja.
"Menin sellaseen isoon julkiseen käymälään.
Tein runsaan kakkosen. Huomasin, että paperi oli loppu.
Avasin laukun, josko siellä paperia?
Repussani suuri kasa origameja."
[Nimetön 11 vee]
