Niin kuin jokaisesta matkasta, myös Solmukohta -reissusta, jäi muistoja. Tämän vuoden Solmukohta, eli pohjoismaalainen roolipelaajien konferenssi, oli sen verran erikoinen kokemus, että siitä tulee ehkä yksi "ydinmuistoistani" näin Inside Outia reffaten. Ei siksi, että se olisi ollut jotenkin traumaattinen tai sikaupeahienokokemus, vaan koska se oli intensiivinen. Niin positiivesti kuin negatiivisestikin. Valitettavasti matkalta löytyi molempia intensiteettejä. Pääpuolin se oli kuitenkin mukava ja ennen kaikkea opettavainen kokemus.
Solmukohdan järjestelytoimikunta toimi tänä vuonna Suomesta käsin. Itse konferenssi seilasi Silja Linella Helsinki--Tukholma -väliä.
Viittä päivää koskettanut ristely keikutti maata vielä monta päivää reissun jälkeenkin, vaikka alus oli itsessään niin suuri, ettei se varsinaisesti keikkunutkaan. Luentoja riitti aihepiiristä kuin aihepiiristä, aina neurologiasta pedagogiaan. Jokainen niistä sivusi jollain tapaa roolipelaamista, larppausta, proppausta, improvisaatiota, voimaantumista, pelaamista ja niin edelleen.
Solmukohtaan osallistui yli 400 henkilöä yli 23:sta eri maasta. Meitä oli paljon. Lauantain gaala-buffettin täyttyessä mitä erikoisimmista propeista, maskeerauksista, puvuista ja meikeistä, oli ohi kulkevien "normaalien" ihmisten reaktioita hauska seurata. Ei siksi, että olisimme pukeutuneet erikoisesti, vaan siksi, että suuri osa Silja Linen sen hetkisestä asiakaskunnasta (me) oli pukeutunut ensimmäisen larppinsa tamineisiin. Friikkiyden paljous ja moneus oli ainutkertaista. Ja mä saan sanoa noin! Koska luettelen itseni samaan poppooseen. Vaikka mulla olikin ihan normivaatteet. Koska oon tylsä ja laiska kantamaan mukanani nahkurin painavia välineitä ja huopaista pitkää viittaa.
Hejdå vaan ja mukavaa alkanutta viikkoa!
Peace.
Sonja
Edit: Vähän kiroitusvireitä (29.3.2016 klo 10.41)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti