Tuomitaan kirjoittaja!!![?]!!

Monet analysoivat ihmisen olemuksen sen perusteella, miten he puhuvat tai kirjoittavat. jos kirjoitetaan tällee lapsellisesti, isot alkukirjaimet unohtaen ja sit käytetään söpöhymiöitä, niin leimautuu niinq aika tyhmäx. XD

Our lady of the cow parsley / Elisabeth Sonrel

Sitten, jos kirjoittaa sivistyssanoja käyttäen, pitkiä lauseita viljellen, kielikuvia sormeillen, huumorilla höystäen, kauan aikaa velmuillen ja miettien sitä, kuinka lauseesta saisi vielä värikkäämmän; saattaa saada ansaitut tykkäykset. Tai sitten leimautuu neuroottiseksi tiedenörtiksi, joka kyllä näyttää tietävän mistä kirjoittaa, mutta siitäkään ei voi olla enää aivan varma, koska viesti hukkuu piilomerkityksiin, erikoisuuksiin ja ehkä omaan epävarmuuteen.

Itse syyllistyn kaikkeen edeltävään ja muuhunkin.

Tykkään leikkiä eri tyyleillä ja eri kanavissa saa mielestäni kuulostaa erilaiselta.  Riskejä siinä on. Mutta jos ei hirveesti välitä siitä, mitä joku saattaa ajatella tai että sinut ymmärretään väärin niin bring it on. Varsinkin jos on vähääkään ristiriitaisuuksiin viehättynyt. Niinkuin minä.

Plus, silloin kun ei oo aina samanlainen niin kukaan ei voi tietää seuraavaa siirtoasi. Se toimii myös piilopaikkana.


Kuvaileva / neutraali ja sovitteleva - oma tyylini kirjoittaa ja olla

Eräs ihminen valitti minulle kerran jostain asiakaspalveluun liittyvästä jutusta. Vastasin tuomalla esille myös toisen puolen aiheeseen. "Miksi sun pitää aina olla noin neutraali." Oli sen toisen reaktio. Ehkä siksi olen neutraali, että mulla on huonoja kokemuksia ihmisistä, joita mä oon suututtanut. En tiedä. Itsesuojeluvaistoa. Ehkä? Kuvaileva kirjoitustyyli on neutraali ja esimerkiksi kvalitatiivisessa - eli laadullisessa - tutkimuksessa keskeistä, sillä se ei ota arvoroolia. Tämä perspektiivi vain kuvailee asioita, objektiivisesti, jostakin suunnasta

Kuvaileva: "Punainen ja pyöreä omena." verrataan sitä vaikka mielipiteeseen: "Omena on hyvää."

Kumman luulette aiheuttavan enemmän känää?

Tieteellinen

Olen yhteiskuntatieteilijä. Mutta pyrin yliakateemisuudesta eroon erilaisin keinoin myös tieteellisessä kirjoituksessani. Yksinkertaistamalla. Tutkimusteni teoria, jota luen ja käytän ja jota rakastan, on vaikeaa. Ja se on avautunut minulle vuosien saatossa. Lukemalla. Paljon.

Tämän - tai näiden - ajatusjärjestelmien selittäminen yksinkertaisesti on haaste ja samalla se on kysymys: saako niin tehdä? Saako filosofiasta kirjoittaa söpösti? Aurinkoisesti? Lapsellisesti? Luen usein Foucaultia. Olen yrittänyt päästä siitä / hänestä eroon, mutta palaan siihen aina. Viimeksi kirjoitin Foucaultista ohjelmointikielentapaisesti. Teknisesti. Se oli ihan hauskaa... Omasta mielestäni.

Fleur des Serre / Elisabeth Sonrel

Kirjoittamis- sekä ilmaisutapojen vaihtelun pohdiskelu on se tieteellinen ongelma jonka olen itselleni nyt asettanut. Saanko olla vaihteleva? Ja mitä seuraamuksia tai riskejä siihen liittyy?

Mutta lopulta, silloin kun haluan tulla ymmärretyksi, oma  "tieteellinen tyylini" on yksinkertaista ja sovittelevaa. Kai varovaistakin.

Analysoiva

Analysoidessa asioita minulle nousee karvat pystyyn. Pelkään väittää asioita. Etsiä niitä karmivia syitä ja seurauksia. Se on minulle todella haasteellista, koska sitten aina tappelen itseni kanssa niistä väitöksistä ja löydän tapoja kyseenalaistaa omat väitteeni. Tämä on se vaihe, johon minulla uppoutuu tutkimuksissakin aina eniten aikaa. Väitteeni ovatkin monesti luokkaa: "Tämä johtuu kaiketi siitä, että se toinen asia ei välttämättä ollutkaan aivan näin.". Eli ne väitteet ovat taas tosi varovaista. Riskinä se, etten lopulta sano yhtään mitään.

Mikroskooppinen

Tämäkin on kiva. Mitä pienemmäksi mennään, sitä vähemmän ihmisillä on sanottavaa vastaan. Miksi? No siksi, että jos sinä tiedät kaiken kalastusmenetelmistä 1960-luvun Suomen Ylämaalta niin harvassa on ihmiset jotka kehtaavat väittää vastaan. Tietoutesi aihealueesta on jo niin pieneen alueeseen puserrettua, ettei kukaan tiedä siitä mitään. Tämäkin tapa on turvallista. Valitkaa pieni tutkimuskohde ison sijaan. "Olkaa pienten ja mikroskooppisten asioiden asiantuntijoita, sillä tulette olemaan ainoita sen alueen spesialisteja" - sanoi eräs ystäväni joskus.


Vertaileva

Vertaileva näkökulma ja kirjoitustapa on hyvin suosittu. Tässä pitää olla alunalkaen vastakkainasettelu jo hyvin selkeä. Esim. Musta ja valkoinen. Sovitaan, ettei ne vaan ole "sama asia". Ja sitten aloitetaan vertailu. *haukottelee* Hieman tylsä. Mutta toimiva.


Historiallinen

Oma lempparini neutraalin kanssa. Historia nyt on vain jotenkin ihan älyttömän mielenkiintoista. Miten hirttorangaistuksesta on länsimaissa siirrytty vankiloihin? Vankiloista rengastamiseen? Kovista kurillisista menetelmistä itsekontrolliin?! Aah.. Paljon aiheita.

Aurinkoinen

Saako yhteiskuntatieteilijä olla aurinkoinen? Voisin lanseerata uuden koulukunnan. Seuraavaksi voisinkin tehdä bibliografisen postauksen aurinkoisista yhteiskuntatieteilijöistä ja filosofeista. Aurinkoisella en tarkoita, että he hymyilisivät kuvissa tai näkisivät kurjien asioiden positiiviset puolet. Aurinkoisuuden voi liittää kritiikkiin ja se on itseasiassa paljon voimakkaampi ase kuin synkkä kritiikki, sillä kritiikki on onnistunut piiloutumaan sinne aurinkoisuuden taakse, jota taas massat ehkä helpommin seuraisi. Jep. Kukaan ei ymmärrä mitään. Ehkä mä kirjoitan tästäkin joskus vähän paremmin.


Kieli-mix

Mun suomen kieli on hassua. Mä tiedän sen. Sori. Siihen sekottuu kielioppispesifisiä reffejä ja makuja muista kielistä, eikä aivoni ole tarpeeksi kodifioitunut erottamaan niitä enää toisistaan. Ehkä tääkin on sitä omaa tyyliä? Vähän se on paikoitellen noloa, mutta ei voi mitään. :)

Jokainen meistä on erilainen kirjoitus- ja ilmaisutyyliltään aina kanavien mukaan. Mutta turhan usein olen huomannut myös sen, miten helposti ihmisiä tuomitaan muutamien hassujen rivien perusteella. Sitten kun siitä huomauttaa, sanotaan, että sen toisen olisi pitänyt olla varovaisempi mitä kirjoittaa.

Minusta me ollaan nyt sellaisessa yhteiskunnallisessa ja maailmanlaajuisessa tilanteessa, että tarvitaan enemmänkin rohkeita kuin varovaisia kirjoittajia.


Peace!

Sonja

Solmukohta 2016 muistoja

Niin kuin jokaisesta matkasta, myös Solmukohta -reissusta, jäi muistoja. Tämän vuoden Solmukohta, eli pohjoismaalainen roolipelaajien konferenssi, oli sen verran erikoinen kokemus, että siitä tulee ehkä yksi "ydinmuistoistani" näin Inside Outia reffaten. Ei siksi, että se olisi ollut jotenkin traumaattinen tai sikaupeahienokokemus, vaan koska se oli intensiivinen. Niin positiivesti kuin negatiivisestikin. Valitettavasti matkalta löytyi molempia intensiteettejä. Pääpuolin se oli kuitenkin mukava ja ennen kaikkea opettavainen kokemus.

Solmukohdan järjestelytoimikunta toimi tänä vuonna Suomesta käsin. Itse konferenssi seilasi Silja Linella Helsinki--Tukholma -väliä.

Viittä päivää koskettanut ristely keikutti maata vielä monta päivää reissun jälkeenkin, vaikka alus oli itsessään niin suuri, ettei se varsinaisesti keikkunutkaan. Luentoja riitti aihepiiristä kuin aihepiiristä, aina neurologiasta pedagogiaan. Jokainen niistä sivusi jollain tapaa roolipelaamista, larppausta, proppausta, improvisaatiota, voimaantumista, pelaamista ja niin edelleen.

Solmukohtaan osallistui yli 400 henkilöä yli 23:sta eri maasta. Meitä oli paljon. Lauantain gaala-buffettin täyttyessä mitä erikoisimmista propeista, maskeerauksista, puvuista ja meikeistä, oli ohi kulkevien "normaalien" ihmisten reaktioita hauska seurata. Ei siksi, että olisimme pukeutuneet erikoisesti, vaan siksi, että suuri osa Silja Linen sen hetkisestä asiakaskunnasta (me) oli pukeutunut ensimmäisen larppinsa tamineisiin. Friikkiyden paljous ja moneus oli ainutkertaista. Ja mä saan sanoa noin! Koska luettelen itseni samaan poppooseen. Vaikka mulla olikin ihan normivaatteet. Koska oon tylsä ja laiska kantamaan mukanani nahkurin painavia välineitä ja huopaista pitkää viittaa.

Hejdå vaan ja mukavaa alkanutta viikkoa!
Peace.

Sonja

Edit: Vähän kiroitusvireitä (29.3.2016 klo 10.41)

SOLMUKOHTA / Knutepunkt / Knutpunkt / Knudepunkt 2016

"The Nordic role-playing conference Solmukohta is held annually in one of the Nordic countries. In 2016 it will be held in Finland."

Loppuviikon puhun sitten englantia. Lataan kameran akun, otan lainakoneen mukaan, yhden keskeneräisen kirjan (Yksin marsissa) ja rinkallisen vaatteita.
Solmukohta on vuosittainen pohjoismaalaisten roolipelaajien konferenssi, johon kertyy väkeä ympäri maailmaa. Se toimii tilana, jossa kohtaavat pelaajat, tutkijat, julkaisijat ja alalla toimivat. Sen on tarkoitus toimia myös kulttuurienvälisenä kohtaamispaikkana, jossa porisisivat pelien ja larppien uudet ideat ja mausteet. Itse maustelen postausta kansainvälisillä larppikuvilla. Koska ei tätä larppausta vaan Suomessa harrastella!

Kuva: Karel Křemel. LARP: Borograv

Solmukohta on tänä vuonna "Suomessa". Oikeasti me olemme laivalla, joka seilaa Helsinki - Tukholma väliä. 9.3.2016-14.3.2016

I should change my language to English right about now, right? This is difficult since my favorite (English language) proofing tool no longer exists for us researchers and students. (UEF) I feel so insecure and naked without it! *sobs*

Oh well.. Let's see. I was writing about Solmukohta. Solmukohta brings together LARPers from all over the world although it's held always in one of the Nordic countries.

"Game designers, larpers, enthusiasts, researchers, newcomers and old beards are all welcome to the inspirational melting pot of the Nordic Larp scene. Welcome to Solmukohta, let the fun begin!"

Kuva: Marc Goedecke LARP:Conquest of Mythodea

Program

It will be a challenge for me to remember to change the clock in every harbor, since the program runs always in local time. (Swedish or Finnish).
There are many intriguing workshops, seminars, LARP:s etc. You can find the program here. (You will be given one on board as well). I am personally interested in workshops and lectures. Especially the Educative Larp as a teaching technic and ability interests me:

Solmukohta program 2016. page 17.

Kuva:Educade. LARP: Edularp- Mesolarp

Books

The Solmukohta 2016 books are included in the sign up fee. They had call-for-articles on Larp politics and Larp Realia.

Kuva: Mika Loponen

Thus, I wish you all a delightful journey! I shall post more about Solmukohta later. Now, adjö.

The soul of Solmukohta: code of conduct

Empty chair policy: When sitting in a group talking, have an empty chair by the table so that it is easy for people who might not know any of you very well to join your conversation

 

Speak English:This is an English speaking conference, to include everyone, speak English at all times in public spaces.

 

Kuva: Nikita Veprikov

LARP sekä roolipelaaminen ihmisten välisissä kohtaamisissa

Tänään aion pohtia ääneen. Jos teillä on halua jakaa tietouttanne niin ottakaa rohkeasti yhteyttä esimerkiksi sähköpostiini: sonja.edith.pollanen@gmail.com tai etsikää facebookista.

Mitä ideoita teillä olisi roolipelaamisesta kulttuurisen relativismin kasvattajana? Empaattisuuden ja ymmärryksen toisenlaisuutta kohtaan nostattajana. Miten te käyttäisitte tätä harrastusta työkaluna, jos esimerkiksi istuisitte samaan pöytään ihmisten kanssa jotka ajattelevat asioista ja elämästä eri tavoin. Mitä jos tavoitteenanne olisi jotakin niinkin yksinkertaista kuin rakentaa siihen pöytään yleinen tyytyväisyys tai hyvinvointi, ystävyys ja vastavuoroinen ymmärrys. Mitä ehdottaisitte?

Entä jos jatkan ja tavoitteena olisi lisäksi jakaa ymmärrystä tämän mailmaan rakenteista, historiasta ja sisällöistä. Ja vastavuoroisesti kasvattaa kaikkien pöydässä istujien ymmärrystä muunlaisiin tapoihin elää ja erilaisiin perinteisiin. Voisi kai tätä verrata elämänkatsomustiedon tai antropologian oppituntiin...

Mutta roolipelien kautta. Larppaamisen kautta. Yhdessäolon kautta. Yhdessä tekemisen kautta.

Tiedän, että olen äärimmäisen avoin enkä rajaa tätä nyt mihinkään ihmisryhmään tai poliittiseen toimintaan tai instituutioon suoranaisesti. Haluan tietää, mitä ajatuksia teille herää. Help me. Liittyy tutkimukseen, jota kenties, ehkä olisimme aloittelemassa.


EDIT: Voitte laittaa linkkejä lehtijuttuihin, tutkimuksiin, projekteihin, ihmisiin ja niin edelleen. Mitä vain tulee mieleen.

Peace.

Sonja



R2-D2 times two. Ite tehtiin. Loppukevennys vaikeaan aiheeseen

Kuka voi larpata?

LARP: Taivaan Saaret/ kuva: Tuomas Puikkonen/ 2015

Juttelin erään "ehkä live-roolipeleistä kiinnostuneen" henkilön kanssa tässä yksi päivä. Oli puhetta siitä, minkälainen "tyyppi" voi "alkaa pelaamaan". Hänellä oli pelko, ettei tunne pelin ideologiaa. Voin kertoa salaisuuden: Kuka tahansa voi aloittaa. Ei tarvitse osata näytellä. Itse en ainakaan osaa, se on myös yksi syy miksi pelaan: jotta oppisin pitämään pokkani hankalissa tilanteissa. ^_^

LARP: Taivaan Saaret/ kuva: Tuomas Puikkonen/ 2015

Sanoin tälle tuttavalle, ettei semmoista ideologiaa suoranaisesti oikeastaan ole. Tai ainakin niitä on useita ja vastaus riippuu täysin pelaajasta. Minulle tarkoituksena on pitää myös hauskaa. Tarkoituksena on näytellä ilman yleisöä; itselle ja muille. Toteuttaa fantasioita. Olla hetki joku toinen. Kokea tiiviissä ajassa stressaavia tilanteita, itkua, naurua, nöyryytystä, onnea, avioliittoja, sotaa, kauhua, kuolemaa ja niin edelleen. Larpeissa ei ole vuorosanoja. Sinä tuotat ne itse. Hahmoosi on kirjoitettu lähimmät kontaktisi pelissä, esimerkiksi sukulaissuhteet sekä pelin tavoitteet. Luonteenpiirteitä voidaan noukkia lukemalla mitä hahmolle on tapahtunut ennen peliin sijoittuvaa aikaa ja miten hahmo on erilaisiin tilanteisiin reagoinut, jos niitä ei ole suoraan paperille kirjoitettu.

LARP: Taivaan Saaret/ kuva: Tuomas Puikkonen/ 2015

Pelien jälkeen kuulee pelaajien miettivän: "tarjosinkohan tarpeeksi peliä sille mun kanssapelaajalle". "Olinkohan tarpeeksi hyvä?" "Huomasikohan kukaan kun tein sinä yhtenä hetkenä nolosti?". Kaikki me mietitään pelin jälkeen omaa suoritustamme. Kaikki mitä sinun hahmosi tekee, vaikuttaa myös muiden pelikokemukseen. Sen vuoksi ei kannata lähteä esimerkiksi heti pelin alussa lahtaamaan porukkaa. Se olisi aika kurjan lyhyt peli niille lahdatuille. Paras aloitus ekalle kerralle on varmaan sellainen havainnointimeininki. Eli seurailet vähän sivusta mitä muut tekee. Tai sitten täysillä mukaan. Koska mitä väliä? Sehän on sun hahmo joka toimii; et sinä. :)

"Olinkohan tarpeeksi hyvä?"

LARP: Taivaan Saaret/ kuva: Tuomas Puikkonen/ 2015

Niin. Se hahmo. Miten sellainen tehdään?


Live-roolipeleihin eli LARP (Live-action-role-playing) saa joskus valmiin hahmon, joskus hahmo tehdään itse ja joskus yhdessä pelinjohtajien kanssa. Vaihtelee kauheasti. Kuvan larpissa oli pelinjohdon kirjoittamat hahmot. Ennenvanhaan sen sai kirjepostilla ja nykyisin ihan sähköisenä. Hahmo on monesti sen tapainen, mitä olet ilmoitusvaiheessa toivonut ja siitä on pyritty karistamaan pois kaikki ne muotoseikat, joihin et ole halunnut joutua. Näin siis ideaalitilanteessa. Aina ei käy tällaista tuuria ja joskus voi olla niin ettei peliin mahdu edes puolet ilmoittautuneista. Minä pääsin tähän peliin kolmen päivän varoitusajalla, koska hahmoni pelaaja oli joutunut perumaan.

LARP: Taivaan Saaret/ kuva: Tuomas Puikkonen/ 2015

Mahdollisia larppeja voi selata esimerkiksi täältä. (larp.fi --> larp kalenteri). Sitten ilmoittaudutaan ja vastataan ilmoituslomakkeen kysymyksiin. Tähän voi kirjoittaa myös inhokkijutut tai pelot. Itse esimerkiksi en halua keskeisiä hahmoja tai ihmissuhdehahmoja. Ne luo pelistä omalta kohdalta liian stressaavan. Voin olla juonellisesti strateginen kyllä, mutta en mikään keskipisteessä oleva kuningatar, joka päättää suurin piirtein kahdenkymmenen alaisen kohtalosta. Se on nounou omalta kohdalta. Enkä mielellään halua ihmissuhteita - kädestä pitämistä, rakkautta tai seksiä. Sillä jos hahmoni "puolison" kanssa ei kemiat kohtaakaan niin pelikokemus kärsii omalta osalta liikaa. Turhan paljon jännitystä. Liian suuri riski ja itse haen peleistä jotain muuta, kuin ihmisläheisyyttä. (Joo joo! Vastaan kyllä. Seksi hoidetaan esimerkiksi hieronnalla. Ihan oikeisiin puuhiin ei tarvitse kenenkään ryhtyä. Tai voi siitäkin erikseen sopia. Kukin tyylillään. Hierontaankaan ei tarvitse suostua. Kaikki tällainen tulisi selvittää ennen larppia.) Tähän auttaa, kun tunnistaa omat rajat.

Vastauksena otsikon kysymykseen: Kuka tahansa voi larpata. Ikään, sukupuoleen, taustaan ynnä muuhun "kategorisoivaan" elementtiin katsomatta. :)
EDIT: Pieni katkera lisäys on tietenkin ikärajat. Moni larpeista on ikärajoitettuja (esim. K18) rankemman sisältönsä vuoksi, mutta lempeitä larppeja on myös. :)

LARP: Taivaan Saaret/ kuva: Tuomas Puikkonen/ 2015

Taivaan Saaret V Tulta ja Tuhkaa oli saagan viides osa ja se pelattiin 5.9.2015 Sauvon Ahtelassa. Lähellä Turkua. Larppia kuvataan omilla kotisivuilla näin:

"On vuosi 5033 yleisen ajanlaskun aikaa. Mok'A'Talin vapaa kansainyhteisö elää erikoiseen tasapainoon nojaavaa rauhan aikaa, jota ilmamerirosvojen neuvosto tukee. Uudet alukset kuitenkin hämmentävät tärkeään, mutta kirjoittamattomaan kunniakoodiin turvaavia merirosvoja, ja tämä uhkaa rikkoa kahden kaupungin välistä rauhaa.

Kuka häiritsee saaren haurasta tasapainoa? Miten ulkopuolisten saarten kiristyvä politiikka ja uuden saaren liittyminen pelikentälle vaikuttavat Mok'A'Talin elämään? Myllertääkö kaiken taustalla isompia voimia?

Peli sijoittuu Larinnan kaupungin kupeessa sijaitsevaan satamakylään, Ithicaraan. Kylä on tavallinen levähdyspaikka laivoille, joiden miehistöt kaipaavat tavernojen viihdettä ja olutta, varastot täydennystä ja laivat korjausta tai miehistöä."

Kuvat pelistä on ottanut Tuomas Puikkonen. Kaikki kuvat pelistä löytyvät täältä.

Joensuulaista roolipelausta/hengailua/yhdessäoloa: Mannun vartijoiden miitti 23.1

Tämä oli ensimmäinen miitinkini. Otin L:n mukaan. Suuntasimme Karsikon nuorisotalolle, vaikka en itseäni enää kovin "nuorisoksi" tunnekaan. Eteisessä oli toistakymmentä kenkäparia. Keittiössä porisi kahvi. Arhi löytyisi kuulemma henkilökunnan huoneesta vetämästä Astraterraa - seikkailupeliä nuoremmille. Suuntasimme sinne.

Myönnän, että Joensuulaisten keski-ikä on ropettajien joukossa Etelää nuorempi, mutta tästäkin miitistä löytyi kaikenikäisiä vauvaiästä eteenpäin.

Astraterra

Aloitetaanpa Astraterrasta! Arhi nimittäin veti peliä 10, 11 ja 12-vuotiaille tytöille. Facebookissa oltiin innoissaan, että näinkin nuoria oltiin saatu miittiin mukaan ja moni oli kiinnostunut, jatkaisivatko tytöt pelaamista. Palaute yhdeltä tyttöjen huoltajalta oli:

"Tytöt täällä juuri kertoo miten huippu peli oli! Kiitos! Noilla sattuu poskiin kun nauratti niin paljon.

Kyllä tarina kuulostaa siltä, että ihan huippu pelinjohtaja oot ollu smile emoticon"

smile emoticon
Ei vois kyllä Arhi paljon parempaa palautetta saada!

Arhi höpöttää 

Lisäksi miitissä tehtiin paljon muuta!

Miekkailimme L:n kanssa. Olin Donatello ja L oli Michelangelo. L pelasi myös videopelejä Tuomaksen kanssa. Minä join kahvia ja vilkuilin ympärilleni hermostuneena. Kuten tapaan kuuluu, kun ollaan ekaa kertaa vieraassa paikassa. No ei! :D

Tuomas onki kyborgi...

Nuokkarilla on keittiö, jossa voi vaikka paistaa pizzaa jos tulee nälkä. Miitit kestää kuitenkin siitä klo 12 alkaen aina iltaan saakka, niin kannattaa eväitä ottaa mukaan.

Tää ei ollu ihan meidän juttu.. Se kaatui koko ajan.

Sitten voi pelata ihan perinteisiäkin pelejä. Shakista ei L vielä innostunut.

Domino 

Biljardi

Kaiken kaikkiaan eilinen miitti taisi mennä hyvin. Siellä kävi ennätysmäärä, kaiketi yli 40 kävijää ja kaikki suunnitellut pelit saatiin pelattua. Näin ainakin ymmärsin facebookkia lukiessani. Toivon, että nuoremmat Astraterra-tytötkin jatkavat pelailuaan ja uskaltautuvat uudestaan mukaan.

Pieni ikkuna kirjoittajaan ja oman roolipelautumisen historiaan

Kuva: Tuomas Puikkonen/LARP: Taivaan saaret 2015

Kai tässä pitää jo vähän kertoa, että kuka olen ja mitä touhuan. Olen 28-vuotias "uusjoensuulainen", eli Kirkkonummelta alunperin. Veikkolasta olen kotoisin.

Kun olin pieni, Veikkolassa oli kaksi pientä kauppaa ja yksi huoltoasema. Meillä oli vanha koulu, josta satoi syksyllä sadevesi sisään. Nykyisin Veikkola on keski/yläluokkaisten perheiden suosima asuinalue,jossa on jopa kaksi liikenneympyrää! (Ja uusi koulu, joka oli itse asiassa Suomen suurin koulu vielä muutama vuosi sitten.) Sittemmin koulu jakaantui ja nyt Veikkolassa on niitäkin useampi. Minun pieni kyläni on metropolisoitunut ja vaikka väitän olevani muutoksille avoin, niin kyllä välillä saatan harmissani tuhahtaa. ^^ Luulen, että en ole ainoa tällaisia asioita mietiskelevä.

Mitäs sitten.. Aloitan aamuni kylmissäni, koska asun opiskelija-asunnossa eikä sitä lämmitetä kunnolla. Juoksen kuumaan suihkuun jossa poltan ihoni. Sitten vaahdotan maidon ja keitän mutteripannulla kahvia. Herätän lapsen. Lähdemme päiväkotiin säästä (sekä lapsen nuhaisuudesta) riippuen joko pyörävaunulla tai autolla. Sitten työskentelen yliopistolla kokonaiset 8 tuntia.

Elämäntavoista tai harrastuksista voisin jatkaa hieman pidemmin. Aloitin live-roolipelauksen 16-vuotiaana siskoni kanssa. Ensimmäinen peli oli nimeltään "Ramadle the alliance". Olen kuvassa neljäs oikealta vasemmalle ja siskoni on ensimmäinen näkyvä tuolta vasemmalta. Se porkkanapää. ^^

Kuva: Nino Hynninen/LARP:Ramadle 2002

En muista pelistä paljoa. Muistan, että jännitti hatusti. Olin nahkurivaras. En muista mitä aikakautta pelasimme, mutta ruuan piti olla "autenttista" ,joten söimme pussista pähkinöitä koko viikonlopun. Larppasin kahden vuoden ajan. Sitten elämääni tuli musta-aukko ja pelit jäivät sen myötä. Nyt olen kesällä taas herätellyt vanhaa harrastusta ja oi mikä ilo oli huomata, että samat vanhat tyypithän ne siellä vielä pyörii! Ainakin pääkaupunkiseudulla. Joensuun ropettajiin tutustuin myös hiljattain. Lisää hiiltä junaan. En tiedä mitä muuta sanoisin. Blogilla ei ole vielä suoranaista genreä, täältä löytyy tällä hetkellä ropeja, filosofiaa, politiikka ja arkea. Kaikki neljä kuvastaa mun elämää aika paljon. Mutta lupaan valita suunnan. Kohta. Luulen, että keskityn kevyempiin teemoihin vakavien sijaan. Vakava voi olla töissä ja vaikuttamistyössä ja sitten ehkä seuraavassa blogissa, kunhan saan ensin harjoiteltua tällä. ^^

Loppuun larppi/ropekuvia!

Kuva: Tuomas Puikkonen/LARP:Taivaan Saaret 2015

Kuva:Tuomas Puikkonen/LARP:Taivaan Saaret 2015

Näkemisiin!

Pusss

Sonja

Astraterra: seikkailupeli koko perheelle

Ensi lauantaina on Mannun vartijoiden miitti Karsikon nuorisotalolla. Arhi on luvannut vetää Astraterraa, joten kannattaa kysyä onko siihen vielä paikkoja, jos perheessä olisi kiinnostusta esim. lapsilla, tämä sopii nimittäin kaikille! (Arhin voi etsiä Facebookista: Arhi Makkonen)

edit. Astraterra on kuulemma täynnä, mutta klo 17.30 Arhi vetää Noita-nimistä peliä jossa kuulemma paljon tilaa, VINK VINK. (Ei kuulemma niin lapsiystävällinen) Mutta  molempia saa tulla vaikka vain katselemaan!

Tiedän, että muutama nuorempi pelaaja on tutustumassa seikkailupeleihin lauantaina Arhin johdolla Astraterran kautta. (n. 12- vuotiaat).

Menen itse miittiin L:n kanssa, eli 4-vuotiaan poikani. Saas nähdä mitä saadaan siellä kahdestaan aikaseksi. :) Ainakin lupaan ottaa kuvia ja tehdä taas lyhyttä juttua tänne.

Astraterra on koko perheen seikkailupeli ja heidän verkkosivuilta saa ladattua PDF:nä kirjan johdannon. Sivuilta löytyy myös näyte itse pelistä, joten tähän voi tutustua myös täysin itsenäisesti. Pelillä on onnistuneet sivut, joten suosittelen kiinnostuneita käväisemään siellä pikapikaan!

Astraterrassa yhdistyy taianomainen maailma, jossa kelluvat saarekkeet tarjoilevat fantasia/sci fi osastoa kunnioittavalle herkullisen matkan!


Miska Fredman, Astraterran pääsuunnittelija ja viiden lapsen isä, kertoo pelistä lisää kotisivuilla. 

Astraterraa pidetään mukaansatempaavana seikkailupelinä, joka sopii kaikille 7-vuotiaista ylöspäin.


Lue lisää myös Hikinörtin blogista.

“Kaikki lähti siitä,  kun halusimme kokeilla lasten kanssa jotain roolipeliä. En kuitenkaan löytänyt mitään suomenkielistä roolipeliä, joka olisi sopinut sellaisenaan myös pienemmille lapsille. Omien varhaisten roolipelikokemusten perusteella ajattelin, että vanhojen raunioiden tutkiminen on jännää ja hauskaa puuhaa, joten otimme sen pelin kantavaksi ajatukseksi”

- Fredman

Pelinjohtajan haastattelu

Arhi Makkonen

Menneisyyden haamut -pöytäroolipelin tekijä Arhi, kerrotko meille ensin, että mitä ovat pöytäroolipelit?

Pöytäroolipelissä pelinjohtajan johdolla pelaajat kertovat yhteistä tarinaa. Vähän kuin yhteinen kirja, mitä luetaan porukalla ääneen ja jokainen antaa oman panoksensa. Säännötkin toki on, mutta periaatteessa kaikki on mahdollista. 

(Tämä linkki osaa selittää Arhin mielestä paremmin. )grin emoticon


No mites sitten tää Menneisyyden haamut -kampanja, jota tällä hetkellä vedät, niin miten se eroaa normaalista pöytäropesta? Vai eroaako...

Ei sinänsä mitenkään. Tämä on yks pöytäroolipeli muiden joukossa. Itselle uutta kuitenkin on uusi sääntöjärjestelmä, eli pelimekaniikka, jonka oon luonut vasta hiljattain. Sääntöjärjestelmä on siitä erikoinen, että se pakottaa pelaajat monipuolisiin päätöksiin ja yhteistyöhön rajallisten resurssien myötä. Jokaisella pelaajalla on toimintapisteitä, joita käyttämällä voi selvitä eteen tulevissa haasteissa. Pisteitä on kuitenkin käytettävä harkiten, koska niiden loppuessa on ongelmissa. Voimakkainkaan hahmo ei voi selvittää jokaista ongelmaa puhtaalla voimalla, koska kehonhallintapisteet loppuu ajallaan.

"Sääntöjärjestelmä on siitä erikoinen, että se pakottaa pelaajat monipuolisiin päätöksiin ja yhteistyöhön rajallisten resurssien myötä."

Kampanja on tarkoitus olla hyvää viihdettä koko porukalle, mutta siinä ohessa hiotaan järjestelmää toimivammaksi. Kampanjan lopuksi olisi hieno koostaa jonkinlainen julkaisu kehitetystä systeemistä!

Minkälainen on PJ:n ja pelaajan välinen suhde, eli kumpi ohjaa enemmän peliä ja mistä se käy ilmi?

Hyvässä yhteistyössä tarinaa rakennetaan eteenpäin. Vaikka pelinjohtaja suunnittelee ja johtaakin peliä niin mielestäni kaikki toiminta on lähdettävä pelaajista. Voin koettaa pelinjohtajana johdatella johonkin suuntaan, mutta koskaan en pakota kulkemaan minun keksimää reittiä. Minun tyylini on suunnitella seikkailua ja päättää jo ennen pelikerran alkua kohdattavat haasteet. Jos pelaajat keksivät jotain nerokasta, jolla he vaikkapa voittavat keksimäni haasteet aivan liian helposti, annan sen tapahtua, vaikka dramaattisempaa olisikin ehkä keksiä uusi haaste tilalle. Se ei kuitenkaan palkitsisi nerokasta pelaajaa. Toisaalta jos pelaaja hölmöilee en myöskään helpota ennalta suunniteltua haastetta.

"Se ei kuitenkaan palkitsisi nerokasta pelaajaa. Toisaalta jos pelaaja hölmöilee en myöskään helpota ennalta suunniteltua haastetta."

Mikä on tämän pöytäroolipelin genre?

Sepäs onkin hankala kysymys… Ropea on mainostettu pelaajille Solarpunkkina, joka tarkoittaa käytännössä maailmaa missä tulevaisuuden hyvässä ja toimivassa yhteiskunnassa pelaajat ovat vastavoima. He eivät koe samaa yhteenkuuluvuutta muun yhteiskunnan kanssa eivätkä jaa samoja eettisiä arvoja. Kampanjassa on myös tiettyä supersankarivivahdetta ja agenttifilmihenkistä seikkailua.

Pääseekö tulevaisuudessa osallistumaan itse tällaiseen kamppikseen ja mistä siitä tiedotetaan?

Pöytäroolipelejä pääsee pelaa helposti! Joensuussa toimii roolipeliyhdistys Mannun Vartijat, jotka järjestävät kokoontumisia (miittejä) joka toinen lauantai. Liity ryhmään facebookissa ja pamahda paikalle. Miiteissä voi pelata roolipelejä ja löytää peliseuraa. Roolipelin vetäminenkään ei ole hankalaa; oppaita löytyy netistä ja monessa sääntökirjassa on lisää ohjeita. Hyvä peli aloittaa on esimerkiksi koko perheen Astraterra. 

"Ensi lauantaina, 23.1.16 on muuten aloittelijapäivä Karsikon nuorisotalolla ja runsaasti pelejä tarjolla. Liity Mannun Vartijoiden Facebook ryhmään ja saa lisätietoja. Kantsii tulla!" -Arhi

Mut mitäs jos en osaa?!

- Tule katsomaan ja kokeilemaan. Voit tehdä itsellesi etäisen hahmon.

Mitä jos en tiedä mitä sanoa?

- PJ ja muut pelaajat auttavat mielellään voit aina turvautua kollektiiviin ja kysellä mitä muut tekisivät.

TERVETULOA!


edit. korjasin kirotusvirheitä 19.1.2016